Bookmark and Share

Tervetuloa!

Näiden suomalaisten sivujen kirjoittaminen sai alkunsa allekirjoittaneen matkalla Vanhaan Valamoon vuonna 2002. Matkalla oli mukana suomalaisia Vanhan Valamon lasten kummeja, tai oikeammin, minä olin heidän matkallaan mukana. Kiinnostus Jeesuksen rukoukseen tuli puheenaiheeksi, jonka jälkeen sovimme, että tulen pitämään aiheesta viikonlopun kestävän koulutustilaisuuden Ilomantsissa. Kun kuitenkin seminaariin ilmoittautui vain neljä ystävääni, en katsonut voivani matkustaa sitä pitämään; asuin siihen aikaan Tanskassa.

Kiinnostukseni sydämen rukoukseen sai alkunsa Rovasti Erkki Piiroisen pitämistä hartaustilaisuuksista Ylämyllyn varuskunnassa vuonna 1962. Liityttyäni Ortodoksiseen kirkkoon 70-luvulla, suunnittelin 80-luvun alkupuolella kummini Rovasti Timo Lehmuskosken kanssa nk. "hiljaisia päiviä" pidettäväksi Läyliäisissä, jossa niitä pidettiinkin. Tämä toiminta keskeytyi omalta kohdaltani juuri Tanskaan muuttoni johdosta.

Toivon että näistä sivuista on hyötyä niille, jotka haluavat oppia rukoilemaan; se on taito, jota on ei vain harjoiteltava, vaan myös harjoitettava, jotta sen voi oppia.

Hiljentyminen: Hesykasmi ja Jeesuksen Rukous

Kreikan kielen sana hesykhia tarkoittaa rauhaa ja hiljaisuutta. Samankaltaisia sanoja ovat: tyyneys, pysähtyminen ja vaikeneminen. Nykyajan ihmisillä on aina kova vauhti päällä ja siksi käskymuodot näistä sanoista ovat paikallaan: rauhoitu, hiljene, tai ainakin hiljennä, tyynny, pysähdy ja vaikene.

Juojärvi ja hiljaisuus
Näpäytä tästä suurempi kuva

Juojärven hiljaisuudessa
Kuva: Arvo Ratavaara 2010

Meillä suomalaisilla hiljentyminen tulee jo äidinmaidon kanssa. Saunominen, sienestäminen, marjojen keruu ja talviset hiihtomatkatkat antavat meille mahdollisuuden pysähtyä ja rauhoittua. Kansansanonta "Jos ei luonto muuta opeta, ni ainaki hiljaa käymää" tarkoittaa ehkä myös luonnon keskellä hiljentymistä. Kesämökille meno katkaisee myös arkisen vauhdin. Nämä meidän kansalliset rauhoittumistapamme antavat hyvät puitteet Ortodoksiselle hiljentymisperinteelle, joka tavallaan jatkaa siitä mihin marjamatka päättyy.

Hesykasmilla tarkoitetaan Jeesuksen rukouksen eli sydämen rukouksen käyttämistä, usein yhdessä hengityksen ja sydämen sykkeen kanssa Jumalan läsnäolon jatkuvaan tuntemiseen ja sisäisen tasapainon saavuttamiseen. Jeesuksen rukous kuuluu: "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä." Tästä rukouksesta käytetään siis myös nimeä sydämen rukous.

Hiljentymisen ja rukouksen harjoittaminen kristillisenä aikana voidaa löytää erämaaisien ja erakoiden elämänkuvauksista 300-luvulta alkaen. Hesykastia-liike sai virallisesti alkunsa Athos vuorella 1300-luvulla. Sen aloittajana mainitaan Gregory Palamas, yksi Ortodoksisista pyhistä. Kaikki kirkonmiehet eivät voineet hyväksyä näin konkreettista Jumalan lähestymistä, joka johti mm. siihen, että hiljaisuutta harjoittavat munkit saivat lempinimen 'napaan tuijottajat'. Kun Konstantinopolin patriarkka John Calecas hyväksyi käytännön ja asettui tukemaan Palamasta niin hyvän kirkollisen tavan mukaan päävastustajat erotettiin kirkosta ja hesykastia sai jatkua aivan virallisesti.

Gregory Palamas kirjoitti: "Meidän on saatava mielemme pysymään sydämessämme, jotta ajatuksemme eivät harhaile. Paaston ja ja pidättäytymisen avulla voimme nousta rukoukseen ja itsetietoon. Vapaana turhista ajatuksista ja tunteista sielumme hiljenee. Kun mikään ulkoinen ei vie huomiotamme voimme seistä Jumalan edessä ja iloita taivaallisesta levosta."

Simonos Petra
Näpäytä tästä suurempi kuva

Simonos Petra Luostari Athos vuorella

Athos vuoren hesykastia perinnettä edelsivät monet muut kilvoittelijat 600-luvulla eläneestä Johannes Klimakoksesta lähtien. Gregory Palamaksen aikalaisista Gregorius Siinailainen on ehkä tunnetuin. Hän kirjoitti: "Mielemme luonne on uneksiva ja ne jotka uneksivat eivät ole hiljaisuudessa. Onko siitä mitään hyötyä kun ihminen rukoilee suullaan kun hänen mielensä samaan aikaan harhailee?"

Hesykastian perinteen toi Venäjälle Pyhä Nilus 1400-luvun lopulla. Hänen kirjansa "Skiittaelämän Perinne" ilmestyi 350 vuotta ennen Filokaliaa. Sisällöstä: Sisäisen taistelun voitto on riippuvainen siitä miten reagoimme meissä syntyviin ajatuksiin. Ajatuksia on vältettävä, hyviäkin. Jeesuksen rukouksen avulla ajatuksista voi päästä eroon. Nilus suositteli myös kuoleman muistamista.

Perinne jatkui Venäjän luostareissa ja sille antoi paljon lisää teoreettista materiaalia Filokalia. Filokalia ilmestyi kreikaksi Venetsiassa vuonna 1782 ja pian sen jälkeen slaaviksi nimellä Dobrotolubiye. 1800-luvun lopulla venäjänkielisen käännöksen siitä teki Feofan Eristäytyjä. Tämänjälkeisen vähän yli 100 vuoden aikana siitä on tullut Ortodoksisen kilvoittelun luetuin lähde. Myös Valamon Igumeni Haritonin 'Jeesuksen Rukous' pohjautuu Filokalian kirjoituksiin (ja Piispa Ignatin teoksiin).

Filokalia eli rakkaus kauneuteen (nimi tulee kreikan kielen sanoista filín, 'rakastaa' ja kalós, kauneus, 'hyvyys': kauneuden rakastaminen) on kokoelma suurten kilvoittelijoiden kirjoituksia 300-1400 -luvuilta. Suomeksi sen on alkukreikasta kääntänyt sisar Kristoduli (1981-1998). Sarjaan kuuluu viisi teosta, joista viimeinen osa sisältää nimi- ja asiahakemiston sekä kreikkalais-suomalaisen sanaston Filokalian tärkeimmistä käsitteistä.

Jeesuksen rukouksen käytäntö alkaa harjoittamalla valveillaoloa, kiinnittämällä huomio aisteihin ja tarkkailemalla meissä syntyviä aistimuksia, ajatuksia ja tunteita. Opettelemme keskittämään huomiomme sanojen ja hengityksen avulla sydämen seudulle. Tällä tavoin voimme havaita niitä asioita, jotka estävät meitä tässä sisäisessä työskentelyssä. Harjoittelemme hiljaa istumista ja rauhallista kävelyä samalla kun keskitymme Jeesuksen rukoukseen. Kirkossa käynti voi antaa meille lisäviitteitä siitä, mihin tätä rukousta käytetään: Jumalan läsnäolon tuntemiseen ja oman mitättömyytemme näkemiseen.

© Reijo Oksanen 2007-2010

Isä Johannes

Father John of Valaam

Isä Johannes syntyi vuonna 1873 Tverin kuvernementin kylässä Moskovan pohjoispuolella ja sai syntyessään nimen Ivan Aleksejevits Aleksejev. Tullessaan Laatokan Valamoon hän oli 16 vuotias. Paljon myöhemmin, vuonna 1938, valitsivat munkit hänet luostarin rippi-isäksi.

Isä Johannes kuoli Uuden Valamon kammiossaan vuonna 1958; hänen hautansa on Uuden Valamon hautausmaalla.

Isä Johanneksen hauta
Isä Johanneksen hauta;
kuvan otti Jari Hietavala 2007

Arvo Ratavaaran
kuvia Valamosta


Klikkaa kuva suuremmaksi!

Arvo Ratavaara asuu Sveitsissä. Hän oli talkoolaisen Valamossa vuoden 2010 kesällä ja siellä ollessaan otti joukon erinomaisia valokuvia, niin rakennuksista, kuin ympäristöstäkin.

Kuvassa oleva pääkirkon kattokruunu tuli Uuteen Valamoon Laatokan Valamon munkkien mukana ja Suomen Armeijan avustuksella. Lisätietoja opaskierroksella Valamossa!