Bookmark and Share

Hiljentymisen teoria: humalatila ja selväpäisyys

Viime vuosikymmenien aikana länsimaissa ihmiset ovat hakeutuneet omasta kristillisestä uskonnostaan tai muista lähtökohdista idän uskontojen ja tekniikoiden pariin. Epäilemättä yhtenä syynä on se, että niistä löytyy jotain, jota kirkko ja kirkottomuus eivät anna.

Monelle Jumala on kaukainen ja utuinen 'käsite', jonka lähestyminen on vaikeata, eikä edes ajatuksena hyväksyttävä. Kaikkien uskontojen päämäärä on kuitenkin sama: pyrkiminen yhteyteen sen korkeamman olevan kanssa, jonka mukaan nämä uskonnot usein ovat saaneet nimensä. Monet näistä uskonnoista ja tekniikoista käyttävät samankaltaista lähestymistä asian ytimeen kuin Ortodoksinen Jeesuksen rukous, olipa tavoitteena yhteys Jumalaan tai korkeampaan tietoisuuden tilaan tai joku muu. Jotkut ovat myös omaksuneet Ortodoksisen käytännön.

Meillä on kaikilla sama lähtökohta: niin kauan kun nukumme sikeästi ja uneksimme olevamme valveilla emme voi nähdä olevamme unessa. Tämän 'valvetilaksi' kutsutun tavanomaisen tilamme uni on hypnoottisen transsin kaltainen. Sen saavat aikaan ulkonaisten tai sisäisten vaikutelmien mukanaan tuomat suggestiot, joihin samaistumme ja joista jokainen sanoo meille olevansa 'minä'. Varhaiset kilvoittelija määrittelivät ajatuksen sanoin: 'ajatus on suggestio, joka on vailla muotoa'.

Filokaliassa eritellään samaistumisen asteet seuraavasti:

  1. Isku - suggestioon törmääminen
  2. Kiintyminen - huomion kiintyminen tai kiinnittäminen suggestioon
  3. Yhtyminen - suggestion hyväksyminen
  4. Orjuus - täysi samaistuminen suggestioon

Törmäämme näihin suggestioihin jatkuvasti. Huomion voi kiinnittää yleensä vain yhteen asiaan kerrallaan, kuitenkin vain kun huomiokykymme on hallinnassamme. Muussa tapauksessa se kiinnittyy, haluammepa tai emme.

"Olkaa raittiit, valvokaa." Raittiina olemisen vastakohta on humalatila, päihtymys ja päihteinä ovat suggestiot, jotka nielaisemme ja jotka saavat aikaan humaltumisen. Mikä sitten on raittius ja selväpäisyys?

Kaikki juopot tietävät, että alkoholista vieroittuminen on hyvin työlästä, eikä edes mahdollista ellei sitä todella halua. Raittiina eläminen on täydellinen elämänmuutos - kun törmäämme suggestioon emme kiinnitä siihen huomiotamme.

Huomiomme menee tavallisesti eri suuntiin. Ajatukset ja tunteet vaihtuvat ja toimivat lakkaamatta. Niitä kutsutaan yhteisellä nimellä joskus mieleksi ja joskus sieluksi. Eri suuntiin meneminen on kreikaksi 'perverssi'. Mielemme on humalatilassa ja toimii perverssillä tavalla. Kun mielemme (sielumme) on vapautunut niin se toimiii terveellä tavalla. Se on raittiissa tilassa, selväpäinen ja valveilla.

Ensimmäinen askel tällä tiellä on pysähtyminen. Niin kauan kun sielu (mieli) eli ajatuksemme ja tunteemme toimivat ja huomiomme on uppoutuneena sen toimintaan ei meillä ole käyttökelpoista huomiokykyä. Pysähtyminen ja hiljentyminen ovat tarpeellisia, jotta huomiokyky voi olla käytössämme. Keskittyminen on huomiokyvyn keskittämistä, kokoamista, eheyttämistä ja oman itsen järjestykseen saattamista.

Tavallisesti mielemme on kuin himmeli, joka pyörähtelee vähäisimmänkin henkäyksen voimasta. Sen pysäyttämistä verrataankin 'tuulen valjastamiseksi', joka antaa käsityksen tarvittavan huomiokyvyn laadusta, sen tyyneydestä. Sielua (ajatuksia ja tunteita) verrataan myös pakkaslumeen, jonka pieninkin tuulenvire panee liikkeelle ja hyttysparveen, jota tuuli liikuttaa samalla tavalla.

Kristillisessä hiljentymisessä pysähtymiselle on varattu paljon aikaa. Sapatti-sana merkitsee pysähtymistä ja hiljentymistä. Vuorokauden jumalanpalvelusajat, viikoittainen ja vuotuinen Kristuksen elämään liittyvä tapahtumaketju jne. ovat muistuttamassa meitä tästä. Ne ovat meitä varten olevia hiljentymisen pysäkkejä. Valmistaudumme paastoon ja rukoukseen kilvoituksilla.

Mielikuvitus ja tahaton toiminta on se maailma jossa humaltunut mieli elää; se ei ole hallinnassamme. Tämä toiminta jatkuu pimeässä niin kauan kun huomikyvyn valo sen lopettaa. Tämä valo on riippuvainen siitä energiasta, jonka avulla huomiokyvyn lamppuun saadaan valoa. Kun tarkkailemme ajatuksiamme ja tunteitamme niillä on taipumus hiljentyä; ne voivat toimia vain pimeässä.

Herääminen alkaa sillä, että näemme tavanomaisen olotilamme unenkaltaisuuden, humalapäisyyden ja orjuuden. Nämä ovat vanhan Aatamin ja Eevan ominaisuuksia, jotka elävät kuin olisivat kuolleita, vailla elävää yhteyttä itseensä, kanssaihmisiinsä ja Jumalaan. Jumala on aina läsnä, mutta me emme. Me voimme olla läsnä (kotona), kun huomiomme on kiinnittynyt sydämeen.

Tätä jokapäiväistä kotimatkaa aloittaville ja tämän matkan kulkijoille on tärkeätä saada selville:

  1. Identiteetti - kuka minä olen?
  2. Suunta - mitä minä haluan?
  3. Sitoutuminen - toimiminen sen mukaan kuka olen ja mitä haluan

© Reijo Oksanen 2007-2010

Eukaristia -
Katumuksen Sakramentti

Eucharist

Osallistuminen Ortodoksiseen Eukaristiaan edellyttää sen teorian, symboliikan ja käytännön tuntemista. Käytäntöön kuulu myös Eukaristiaan valmistautuminen, johon sisältyvät olennaisina osina paasto, katumus ja ripittäytyminen.

Tärkeintä paastossa on hiljentyminen ja oman elämänsä sisällön ja suunnan tarkastelu. Tärkeää on tutkistella omaa sisimpäänsä, ihmissuhteitaan ja suhdettansa Jumalaan. Paasto pitää sisällään kieltäytymisen ruuasta ja auttaa henkisessä kilvoittelussa, jonka päämäärinä ovat rakkaus, kärsivällisyys ja nöyryys. Yleisessä käytännössä paastotaan usein siten, että ei nautita lihaa. Paaston ruuasta kieltäytyminen tarkoittaa myös sitä, että emme 'nauti' kaikkia niitä vaikutelmia, jotka otamme vastaan niin sisältämme kuin ulkoakin. Tähän liittyy rukouksen ja hiljentymisen harjoittaminen, jotka ovat paastoavan käytössä ja apuna.

Katumus tulee mahdolliseksi kun omantunnon avulla opimme paremmin tuntemaan omien ajatustemme, tunteidemme ja kehomme tekemisiä. Filokalia sanoo: "Kaikki ihmisen sielunliikkeet ovat synnin läpitunkemia." Synnintunnustus on vailla merkitystä, ellei sitä edellä katumus.